Ylin toimialajohto Järvenpäässä on tehnyt töitä käskytyksen alla ja päässyt mittaviin säästötavoitteisiin. On kuitenkin syytä kysyä tässä vaiheessa, että millä kustannuksella niihin päästiin? Leikattiinko joissakin asioissa turhankin paljon? Valitettavasti Järvenpäässä arvostetaan asioita eniten talousnäkökulmasta. “Kilpajuoksu” sen kautta suosion saamiseen on ilmiselvää. Aikaisemmin onkin jo tuotu esille monenlaisia asioita, jotka ovat säästöjen vuoksi huonosti. On olemassa yksi alue, joka on hieman unohtunut muiden epäkohtien varjoon. Mielestäni yhdeksi huolenaiheeksi nousee Järvenpäässä myös varhaiskasvatuksen tilanne. Huoli nousee ainakin minun korviini sekä henkilökunnalta että lasten vanhemmilta. Päiväkotien sijaisjärjestelyjen tarkentaminen on tarkoittanut sitä, että sijaisia ei palkata enää niin herkästi. Toimenpide on aiheuttanut sen, että aikuisen läsnäolo lasten kanssa on vähentynyt. Ryhmät voivat olla tilapäisesti hyvinkin suuria yhtä aikuista kohden. Lakia noudatetaan sen rajamailla, koska kokonaisresurssia lasketaan koko päiväkodin lapsimäärän mukaan eikä ryhmäkohtaisesti. Resurssointia lasketaan niinkin tarkasti, että vähennetään henkilökuntaa jo siinä uskossa, että kuitenkin osa lapsista on sairaana tai muuten vaan poissa päivähoidosta. Tämän seurauksena aikuisia siirrellään päivittäin ryhmästä toiseen, jolloin lapsilla pysyvä, tuttu ja turvallinen aikuinen vaihtuu usein. Tämä vaikuttaa jokaisen lapsen turvallisuuden tunteeseen, puhumattakaan erityisen tuen tarpeessa olevien lasten kärsimyksestä. Heille kaikki muutostekijät aiheuttavat suuria sopeutumisen ongelmia ja luovat turvattomuutta arkipäivään. Aikuisen läsnäoloa vähentää myös se, että avustavan henkilökunnan määrää on selvästi vähennetty. Kysymys kuuluukin, että pidetäänkö Järvenpään päiväkoteja vain lasten “säilytyspaikkoina” mahdollisimman vähäisillä kustannuksilla? Kaupunkistrategiassa lasten ja nuorten palvelut ovat kärkihankkeena. Paperilla tehdään hienoja ja ansiokkaita suunnitelmia sen eteen, mutta käytännössä mennään väärään suuntaan. Lasten ja nuorten hyvinvointi lähtee ehdottomasti siitä, että varhaiskasvatukseen satsataan ja resurssoidaan riittävästi rahaa, että pystytään toteuttamaan käytännössä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä. Nykyisellä tyylillä ongelmat kasaantuvat jo ennen kouluuntuloa ja kun tiedetään, ettei Järvenpään kouluissa ole suositusten mukaisia tukipalveluja oppilashuollossa, niin tulokset ovat huolestuttavia. Syrjäytymiset, huostaanotot ja erikoissairaanhoito tulevat maksamaan kaupungille myöhemmin paljon enemmän. Toivon, että ylimmillä päättäjillä ja virkamiehillä on kanttia korjata nämä epäkohdat. Kaupunkistrategian arvoihin kuuluu vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Sen mukaan ei voida sallia epäinhimillistä päätöksentekoa. Peräänkuulutan inhimillisyyttä ja arvoja säästöleikkauksiin.