Uusien koulujen rakentamisen ympärillä riittää mielipiteitä ja kuhinaa. On syytä joskus pysähtyä laajemmin miettimään, että mitä koululle oikeastaan tapahtuu, kun se saa purkutuomion. Tässä ajankohdassa samanaikaisesti tapahtuu lukuisia asioita, jota täytyy tehdä tai ottaa haltuun. Valmistellaan muuttoa pois ja toteutetaan tavaroiden inventaariot ja koulun tyhjennys. Suoritetaan muutto. Aloitetaan 2,5 vuoden suunnittelutyö. Uusia tiloja täytyy osata suunnitella vuosikymmeniksi eteenpäin. Edelleen omaksutaan uuden opetussuunnitelman vaatimuksia ja uuden opettajuuden löytymistä yhteistyön syventämisellä ja lähikouluperiaatteella. Yritetään oppia pois totutuista tavoista (yksintekemisen mallista) tehdä koulutyötä. Samaan aikaan aloitetaan väistövuosien suunnittelutyö. Yritetään sopeutua väistötiloihin, jotka voivat muuntua joka lukuvuosi. Pahimmillaan koulu pirstaloituu viiteen eri taloon, osa eri kaupunginosiin. Samaan aikaan koulun yhteisöllisyyden ja yhtenäisyyden ylläpitäminen vaikeutuu. Pitäisi pystyä suunnittelemaan yhdessä uutta koulua, koska hyppäys uusiin tiloihin vaatii myös hyppäystä pedagogiikan kautta eteenpäin uuteen aikakauteen. Suunnitellaan myös koulujen ja päiväkotien yhdistymisen kulttuuria. Koko toimintakulttuuri rakennetaan alusta ja johtamisjärjestelmäkin menee uusiksi kampuksen mukaiseksi. Tiloihin sopeutuminen vaatii uusia pelisääntöjä, jotka rakennetaan etukäteen. Tarvitaan myös muutto väistötiloista uuteen rakennukseen. Kaiken näiden vaatimusten keskellä täytyy selviytyä myös normaaliarjen pyörittämisestä juuri meneillään olevana lukuvuotena.
Koko projekti purkutuomiosta tasaiseen arkirutiiniin kestää vähintään 6 vuotta, jossa puolivälissä tapahtuu muutto uusiin tiloihin. Uusi kampus tarvitsee siihen kouluttautuneen ja sitoutuneen henkilökunnan. Vanhoja valtarakenteita joudutaan monesti purkamaan. Jos henkilökunta on kovin erimielistä keskenään, osa henkilökunnasta vaihtuu. Uusi koulu hakee henkilökuntaansa koko 6 vuoden ajan joka vuosi kohti tasapainoa. Tarvitaan jatkuvaa mentorointia, perehdyttämistä, kouluttautumista ja yhdessä tekemistä. Kehittäminen on asioiden ja toimintakulttuurin eteenpäin viemistä pala kerrallaan. Rekrytointia tehdään koko ajan uuden koulun vaatimuksilla.
Perusopetuksen johto määrittelee raamit, että millaisia kouluja kaupunkiin rakennetaan. Rehtorilla täytyy olla vahva visio siitä, että mihin se johtaa arjen työssä, koska hän joutuu luotsaamaan porukkaa yksityiskohtaisempiin raameihin koko perusopetuksen tavoitteiden kautta. Vaaditaan uusia innovaatioita ja kaikkien (henkilökunta, lapset, vanhemmat, kaupunkilaiset) osallistamista kehittämiseen. Koulun ammattilaisetkaan eivät ole aina yksimielisiä siitä, että miten uutta pedagogiikkaa rakennetaan. Uudet asiat vaativat monesti rohkeaa heittäytymistä ja kokeilukulttuuria. Koulu on parhaimmillaan jatkuva toisilta oppimisen yhteisö, jossa uskalletaan kehittää ja kokeilla.
Uuden koulun rakennusprosessi ei todellakaan ole ihan yksinkertainen asia vaan aikamoinen yhtälö lyhyessä ajassa. Syvällisiin keskusteluihin jokaisesta pienestä nippeliasiasta ei riitä aika koko henkilökunnan kanssa, vaikka siihen onkin pyrkimys. Kolme vuotta valmistautumista ja kolme vuotta asettautumista uusiin tiloihin ja uuteen toimintakulttuuriin vaatii paljon ja monessa asiassa voidaan myös mennä välillä harhaan. Onneksi harhaa voidaan aina parantaa jälkeenpäinkin. Tilanne vaatii myös keskeneräisyyden sietokykyä. Kaikki ei voi tapahtua yhdessä kesässä. Olisi ehdottomasti hyvä, jos sama rehtori veisi koko projektin läpi alusta loppuun saakka. Tällöin ajatus säilyy, vaikka osa porukasta vaihtuukin.
Korona ei ole suinkaan helpottanut asioiden sujumista. Meillä on onneksi osaava ja hyvin ammattitaitoinen henkilökunta, joka varmasti hakee kouluihin juurikin rauhaa, struktuuria, yhteisöllisyyttä, kiireetöntä arkea sekä aitoa ja välittävää läsnäoloa. He kyllä tietävät mitä lapsi tarvitsee.
Näin vaalien alla huomaan sitä, että poliitikot ryntäilevät puolustamaan isojen kuohujen keskelle suurta väkijoukkoa äänisaaliin toivossa. Unohtuu itse asia, kun jää levy päälle vuosiksi. Jos joku koulu on vaikeuksissa välillä, niin eikö olekin hyvä, että sitä autetaan eteenpäin?
Tarja Edry, KM, rehtori, valtuutettu
Järvenpään Keskustan puheenjohtaja
Keskustan sivistyspoliittisen ryhmän jäsen