Miksi asenne ikääntyneitä kohtaan on muuttunut negatiiviseksi? Aiemmin useamman sukupolven perheissä vanhukset olivat arvokkaita tietolähteitä ja hoitivat osansa arjen askareista esimerkiksi lapsenkaitsijoita. Kokemus ja hiljainen tieto siirtyi sukupolvelta toiselle arjen askareissa. Kaupungistuminen ja sukupolvien asuminen kaukana toisistaan, on eriyttänyt ikäihmiset ja heidän lastensa perheet. Arjessa auttaminen on usein mahdotonta.
Vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013. Siinä painotetaan ikäihmisten oikeutta hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen, osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Laissa tarkoitettu kodinomainen hoito tarkoittaa omaa huonetta, monipuolisia toiminta- ja liikkumismahdollisuuksia. Lakiin on kirjattu, että vanhusten pitkäaikaista laitoshoitoa vähennetään ja kotona ja palveluasumisessa annettavaa hoitoa lisätään.
Riittääkö kotihoidon resurssit ja henkilökunta?
Ylen vanhusvahti paljastaa, että kuntien välillä on suuria eroja vanhuspalveluiden tuottamisessa. Palvelun sivuilla on käyty aktiivista keskustelua ja se on kerännyt valtaisan määrän kommentteja ja esimerkkejä eri kuntien tilanteista. Olen huolissani siitä, että riittääkö kotihoidonpalveluihin resursseja vai heikentääkö kiristyvä kuntatalous myös näitä ikäihmisten palveluita. Vähintäänkin laitoshoidosta vapautuvat työntekijäresurssit tulisi ohjata kotihoitoon.
Myös geriatrian emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on esittänyt huolensa siitä, että resurssit eivät riitä vanhuspalvelulain toteuttamiseen. Hänen mukaansa ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tarvitaan lisää paikkoja ja kotihoito pitää saada toimimaan vuorokauden ympäri.
Monet vanhenevat ihmiset haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Kunnan on joko itse, tai palveluseteleitä käyttäen, tarjottava heille palveluja kotiin. Ostopalveluita käytettäessä laadunseurannan merkitys korostuu.
Meidän poliitikkojen yhteinen tehtävä on edelleen kehittää palveluita niin, että ne vastaavat joustavasti kunkin ikäihmisen muuttuviin tarpeisiin. Siihen kuuluu myös tarpeen vaatiessa mahdollisuus täyden palvelun saamiseen joko kotiin tai palveluasuntoon.
Eläkeläisten tuloerot kasvussa, omaishoidontuki Kelalle
Eläkeläisten tuloerot ovat suuria ja vastaavat työikäisten tuloeroja. Taloudellisesti hyvin toimeentulevien eläkeläisten lisäksi on suuri joukko pelkällä eläkkeellä sinnitteleviä. Yksin eläminen lisää eläkeläisten talousahdinkoa.
Omaishoidon tuki on monille välttämätöntä edellytys kotona asumiseen. Sitä saa selvityksen mukaan 40 000 omaishoitajaa. Jos tukea ei maksettaisi heille, nousisivat laitoshoidon kustannukset lähes puolella nykyisestä. Kaikkiaan omaishoitajia on nyt 60 000 Suomessa (lähde Omaishoidon kehittämis -ryhmä). Osa ei siis saa mitään korvausta työstään.
Tuen määrä ja kriteerit vaihtelevat myös suuresti maan eri osissa. Tämä epäkohta on korjattava. Mielestäni omaishoidontuki on annettava Kelan hoidettavaksi ja sillä on oltava yhtenäiset kriteerit.
Hyvä ikääntyminen on varmistettava
Minä pidän ikäihmisiä yhteiskunnan rikkautena ja voimavarana. He ovat aikanaan omalla työllään nostaneet Suomen hyvinvointivaltioksi. Meidän sukupolven velvollisuus on mahdollistaa heille hyvän ikääntymisen edellytykset. Meidän on lisättävä vaihtoehtoisia hoivapalvelujen muotoja. Valinnanvapaudella luomme arvokasta vanhuutta. Tukipalvelujen on oltava riittäviä ja ikäihmisten on päästävä hoitoon viipymättä.